Lukijat

Sisällön tarjoaa Blogger.
maanantai 16. tammikuuta 2012
Viiltävä kipu raastoi koko ruumistani, ja jaksoin kohottautua sängystä juuri sen verran että saatoin oksentaa sen laidan yli. Syljin vatsahappojen kitkerää makua suustani, ja vesi nousi silmiini. Näin ei ollut koskaan mukava herätä, mutta ikävä kyllä tämä toistui aina vähintäänkin täysikuun aikana.

Pääni sisältöä olisi sillä hetkellä voinut verrata lähinnä hyvin klimppiseen pirtelöön jossa oli niin paljon ainesosia ettei sen mausta juurikaan saanut selvää. Ajatukset surisivat päässäni, ja tunteet myllersivät jopa pahemmin kuin yleensä. Tunsin suden heräävän sisälläni, kuin kokeillen kahleita jotka olin sille asettanut. Tunsin sen epätoivon ja vimmaisen halun päästä ulos, ulos tästä kurjasta ihmiskehosta ja kaltaistensa joukkoon. Sen tunteet olivat minun tunteitani.

Purin huultani että en olisi älähtänyt kivusta kun nousin istumaan. Maistoin veren suussani ja se oli vähällä saada suden riistäytymään lopullisesti kahleistaan. Rautainen ja lämmin, pehmeä maku. Ja sen suloinen tuoksu.
...Sekoittuneena kitkerän oksennuksen hajuun lattialla, ja keittiön tiskivuoren löyhkään. Palautin itseni takaisin maan pinnalle niin hyvin kuin suinkin siihen aikaan kuusta kykenin ja kävelin hieman horjuen keittiöön, keittämään kahvia kuten joka aamu.

Vaikka suoranaista fyysistä muodonmuutosta ei koskaan tapahtunut, se ei tarkoittanut sitä etteikö fyysisiä oireita olisi ollut lainkaan. Lonkkiani ja selkääni särki, ja tuntui uskomattoman vaikealta kävellä kahdella jalalla. Se tuntui luonnottomalta.

Kaadoin kuumaa vettä murukahvin sekaan ja lisäsin siihen noin kilon sokeria ja loput maidosta. Otin hörpyn, olin vähällä oksentaa, ja kaadoin loput kahvista viemäristä alas. Ei, ei, ei. Ei kahvia tänään. Ei mitään niin makeaa ja keinotekoista. Kaipasin lihaa, kaipasin verta, kehoni ja mieleni suorastaan huusivat sitä. Mutta enemmän kuin mitään, juuri sillä hetkellä kaipasin kosketusta. Vartaloni oli tulessa, tunsin että kevät oli tulossa - ja sen tuomat muutokset Suteni käytökseen. Kovin aikaisin, ajattelin, nythän oli vasta tammikuu.

0 kommenttia: