Blogiarkisto
-
▼
2012
(35)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (11)
-
▼
tammikuuta
(22)
- Lone wolf
- Copypaste tumblristani (in engliiiissshh!)
- Hiding your imperfections won't make them go away.
- "Things that I don't understand, bug me."
- Katse
- Selvennystä edelliseen merkintään
- Anteeksi
- Strong is all you've got when you've used up all y...
- The need to become what I am
- Odotus
- Näimme eilen, näimme tänään...
- Sormeni liikkuivat kännykän näppäimillä hieman lii...
- Välähdyksiä
- Pääkallotatuointi
- Oh, so true.
- Ajatukset
- Turhautuminen
- The imprinting
- ...
- Herääminen
- Puolikuu
- Viiltävä kipu raastoi koko ruumistani, ja jaksoin ...
Lukijat
Sisällön tarjoaa Blogger.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Odotus
Tämä taisi alkaa silloin kun tulin mustasukkaiseksi Elenasta. Hänen parhaasta ystävästään. Omistushaluisuus täytti minut, tukahduttaen merkityksettömällä vihalla ja epäilyksellä. Tiesin, että heidän välillään ei ollut mitään mutta jokin sisälläni sai minut reagoimaan tilanteeseen aivan liian voimakkaasti.
Nyt taidan tietää miksi tunsin niin kuin tunsin.
Nyt hänen läsnäolonsa täyttää minut pelkällä elämänilolla. Puhtaalla onnella. Ei mustasukkaisuutta, ei mitään ylimääräistä. Vain kiitollisuutta siitä että hän on siinä. Hänen äänensä, hänen tuoksunsa, hänen lämpönsä ja auransa. Kaikki se on jotenkin niin tuttua ja turvallista. Vaikka en tunnekaan häntä kovin hyvin, tunnen uskomatonta yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Jokin vain ajaa minua eteenpäin.
Nyt minulla on rauhallinen olo. Ei ole nälkä, ei väsytä, ei ahdista... Kaikki tuntuu olevan hyvin. Aiemmin minua hieman pelotti tavata häntä, mutta heti kun hän astui ovesta sisään, tai heti kun kuulin hänen tutut askeleensa käytävässä, kaikki oli taas hyvin. Ihan kaikki.
Nyt taidan tietää miksi tunsin niin kuin tunsin.
Nyt hänen läsnäolonsa täyttää minut pelkällä elämänilolla. Puhtaalla onnella. Ei mustasukkaisuutta, ei mitään ylimääräistä. Vain kiitollisuutta siitä että hän on siinä. Hänen äänensä, hänen tuoksunsa, hänen lämpönsä ja auransa. Kaikki se on jotenkin niin tuttua ja turvallista. Vaikka en tunnekaan häntä kovin hyvin, tunnen uskomatonta yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Jokin vain ajaa minua eteenpäin.
Nyt minulla on rauhallinen olo. Ei ole nälkä, ei väsytä, ei ahdista... Kaikki tuntuu olevan hyvin. Aiemmin minua hieman pelotti tavata häntä, mutta heti kun hän astui ovesta sisään, tai heti kun kuulin hänen tutut askeleensa käytävässä, kaikki oli taas hyvin. Ihan kaikki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia: