lauantai 24. maaliskuuta 2012
Pitkästä aikaa kirjoittelen.
Noin viikon päästä lähtö mökille. Ihanaa. Paaaljon metsää ja suht vähän ihmisiä. That's my kinda place. Ja Tiera tulee EHKÄ mukaan, mikä tekee asioista vielä 10x eeppisempiä. :D Nyt on vaan sellainen fiilis että on pakkopakkopakko päästä äkkiä sinne. ...Tai no, kaipaan Tieraa vielä enemmän kuin pusikkoa. Ja se on paljon se. Se että olen vähän huolissani Tierasta plus se että ei olla oltu kovin tiiviisti yhteyksissä tässä viimeisen viikon aikana ei ole kovin kiva combo. Mutta juu, kyllä me tästä molemmat selvitään! o/
Ja juu, anteeksi kun en osaa juuri nyt kirjoittaa kovin kauniisti tai asiallisesti. Tää nyt vaan oli tällainen tosi random päivitys. :D
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Kahden maailman välissä
Ihan ensimmäiseksi pyydän anteeksi sitä että olen ihan liian tunteellisessa tilassa kirjoittaakseni järin kauniisti ja proosallisesti. On vaan pakko saada tää tunne ulos jotenkin, ja on vaikea löytää oikeita sanoja.
En ole koskaan oikein pärjännyt tässä ihmismaailmassa. Viime aikoina (sanotaan että tässä viimeisen parin VUODEN aikana) se on käynyt vielä tasaisesti hankalammaksi, ja alan olla jo ihan hajoamispisteessä tämän asian suhteen vaikka muuten onkin suhteellisen terve ja vakaa olo.
En vaan voi lopettaa itkemistä. On niin uskomattoman paha olo. Tuntuu että minun pitäisi olla jossain ihan muualla. Juuri nyt tunnen suden sielun sisälläni voimakkaampana kuin varmaan koskaan ennen. Ihmisyhteisö ahdistaa. Kaupunki ja sen väenpaljous (vaikka Hyvinkää onkin vielä verrattaen pieni paikka). Se että haistan kuusien ja mullan sijaan pölyn ja savun... Tuntuu että tukehdun pian.
Pitäisi jaksaa mennä kouluun mutta minusta ei yksinkertaisesti ole siihen, ei ainakaan nyt. Se paikka tuntuu olevan ihmisyyden tiivistymä, se muistuttaa minua siitä kuinka jumissa olen. Vangittu susi.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt enkä sietänyt sitä miten joku kasvoton sääntöverkko ja voima ohjaa ihmisiä. En jotenkin pysty käsittelemään tätä systeemiä mielessäni.
Jos voisin, muuttaisin saman tien keskelle metsää, jonnekin missä saisin olla oma itseni ja unohtaa ihmiset ja heidän typerät sääntönsä - mutta se ei ole mahdollista. Kaikkia näitä järjettömiä sääntöjä ei yksinkertaisesti pääse pakoon. Ja sekin vielä, että pois muuttaminen ja muu tarkoittaisi myös sitä että jäisin yksin. Ja yksinäisyyttäkään en kestä. Suurin unelmani olisi olla jossain kaltaisteni joukossa, pienessä mutta sitäkin tiiviimmässä laumassa, ja paikassa jonka tuntisin kodikseni mutta johon en olisi kahlittu.
Sattuu olla pakotettu elämään väärässä maailmassa.
Muille se saattaa olla oikea, mutta ei minulle. En kuulu tänne mutta tiedän etten koskaan tule pääsemään täältä poiskaan ainakaan polttamatta joka ikistä siltaa perässäni. Olen jumissa kahden maailman välissä. En koskaan tule olemaan osa tätä ihmisten kuplaa. En ymmärrä sitä enkä pääse sisälle koska en sovi sinne. Toisaalta en tule myös koskaan löytämään paikkaa ja yhteisöä jonne todella kuuluisin ja johon minut hyväksyttäisiin. Tulen aina olemaan ulkopuolinen, en susi enkä ihminen. En mitään. Tiedostan sen ja minun on tavallaan pakko hyväksyäkin se ja jollain tasolla alistua kohtalooni, mutta tämä kipu on silti jotain ihan uskomatonta.
Ja vaikka minulla on ihania ystäviä ja perhe, he ovat melko kirjaimellisesti kokonaan eri maata kanssani. Tulemme hyvin toimeen, mutta vaistoan silti sen syvän kuilun välillämme jatkuvasti. Ehkä tämänkin takia olen niin riippuvainen ystävistäni. Joka kerta kun näen heidän astuvan ulos asunnostani, se muistuttaa minua siitä että heillä tosiaan on mahdollisuus elää siinä ihmiskuplassa jossa minulle ei ole tilaa. Jollain kieroutuneella tavalla toivoisin, että joku olisi täysipäiväisesti osa minun maailmaani. Että en olisi enää niin kirotun yksin.
Tämä on vain täysin väärä aika, paikka ja ruumis olemassaololleni. Ainoa ajatus joka estää minua syöksymästä uuteen itsetuhokierteeseen on se, että vaikka asun kaupungissa, olen silti osan luontoa joka ei katoa minnekään vaan on kaiken perustana. Voin aina turvautua äiti Maahan.
Ja vaikka minulla on väärä vartalo, siinä asuu vahva sielu.
Haluaisin vain tietää mitä tehdä elämälläni.
Olen eksyksissä.
Tuntuu, että jos en kerran voi elää ihmisen elämää siinä kummallisessa kuplassa, haluan siitä niin kauas kuin mahdollista. En tahdo jatkuvia muistutuksia siitä että en kuulu tänne.
En tahdo kuolla, tahdon vain pois.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Kristinuskosta ja uskonnosta yleensäkin
"I have no problem with God - it's his fanclub I can't stand."
Ongelmani kristinuskon kanssa johtuu ihan puhtaasti siitä että sen pohjana on raamattu, joka on IHMISTEN kirjoittama. Vieläpä monien eri ihmisten. Eli se on täynnä ristiriitoja ja suoranaista paskapäisyyttä vaikka olen varma ettei heidän Jumalansa ole sitä opettanutkaan.
Uskon, että kaikki jumalat ja jumalattaret ovat ilmentymiä yhdestä valtavasta "maailmansielusta" (hyvin hindulainen ajattelutapa). Kyllä, myös kristittyjen jumala. Tämä maailmansielu, tai mikä ikinä onkaan, on niin valtava energiaverkko että ihmismieli ei kykene kunnolla käsittelemään sitä suoraan vaan näemme sen symboleina - jumalina ja jumalattarina, jotka edustavat energian maskuliinistä ja feminiinistä, fyysistä ja henkistä puolta. Jumalat ja jumalattaret toimivat ikäänkuin tulkkeina Kaikkeuden ja ihmisen välillä.
Ihminen on Jumalan sanoja muistiin kirjoittaessaan onnistunut uskomattoman hyvin vääristämään niitä ja muutenkin sössimään asioita pahanpäiväisesti. Yksi häiritsevimmistä esimerkeistä liittynee juuri minulle tärkeään asiaan eli armoon, suvaitsevaisuuteen, myötätuntoon ja rakkauteen.
Kristittyjen jumala kuvataan armollisena, rakastavana, hyväksyvänä ja kärsivällisenä. Kaikki ovat hänen lapsiaan ja kerrotaan että hän rakastaa heitä kaikkia tasapuolisesti.
Sitten nousee esiin käsitys synnistä ja tämän kovin rakkaan "pyhän kirjan" kirjoittajilta karkaa mopo käsistä. Yhtäkkiä kaikki on syntiä ja lähes mistä tahansa voidaan tuomita kivitettäväksi. Kaikki Jumalan nimeen.
...Ihmisen megamoka numero yksi.
Jumala sanoo, että ihminen on tavalla tai toisella luomakunnan huipulla, ja tavallaan se on tottakin - onhan ihminen laajimmalti levinnyt ja menestynein peto koskaan, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta Jumala kehotti myös kohtelemaan luontoa kunnioittavasti ja ottaa vain sen minkä tarvitsee.
Ja mitä ihminen tekee?
Teurastaa ja metsästää lukemattomia lajeja sukupuuton partaalle. Suuren osan pedoista ihan vain siksi koska kokee ne uhkaksi itselleen vaikka ihmiselle onkin ravintoa tässä maailmassa enemmän kuin tarpeeksi - ainakin nykyään kun kauppojen roskalavoja katsoo. Ylijäämistä voisi ruokkia epäilemättä sekä jokaisen Afrikan lapsen sekä lukemattomia eläimiä.
Ihminen kasvattaa eläimiä uskomattoman ahtaissa ja likaisissa oloissa, vain saadakseen niiden turkit - vaikka ihminen onkin löytänyt ja kehittänyt lukemattomia kuituja ja niiden yhdistelmiä joista tehdä vaatteensa.
Ihminen on valmis toimimaan jumalansa sanaa vastaan silkan ahneutensa takia.
Käsitys ihmisen perisynnistä on mielenkiintoinen ja varmasti tutkimisen arvoinen. Ihminen on epätäydellinen olento kaikin puolin. Kuten jokainen muukin tällä planeetalla.
Synneiksi luetellaan Raamatussa muunmuassa tappaminen, valehteleminen ja ties miten monta muuta asiaa... Jotka heijastuvat suoraan raamattuun. Ja nykyajan ihmiset lukevat entisaikojen epätäydellisten ihmisten kirjoituksia absoluuttisina totuuksina.
Tässä ehkä suurin virhe.
Uskaltakaa ihmiset ajatella omilla aivoillanne älkääkä copypastettako koko elämänfilosofiaanne jostain parhaat päivänsä nähneestä FANFIC-KOKOELMASTA (monta eri ihmistä kirjoittaa yhdestä hahmokaartista jonka olemassaoloa ei voida todistaa - see it now?). Ja vieläpä huonosti kirjoitetusta sellaisesta.
En yritä käännyttää ketään pois kristinuskosta. En näe siinä mitään järkeä, koska uskon että me kaikki uskomme yhteen ja samaan asiaan mutta annamme sille eri nimiä.
...Mutta kannustan teitä uskomaan myös itseenne. Osa Kaikkeutta on teissä, ja te olette osa Kaikkeutta. Jos uskotte ja luotatte Kaikkeuteen - millä nimellä hyvänsä sitä kutsuttekin - uskokaa ja luottakaa myös itseenne, omaan järkeenne ja omiin vaistoihinne.
Olemme paloja samasta palapelistä jokainen.
Ongelmani kristinuskon kanssa johtuu ihan puhtaasti siitä että sen pohjana on raamattu, joka on IHMISTEN kirjoittama. Vieläpä monien eri ihmisten. Eli se on täynnä ristiriitoja ja suoranaista paskapäisyyttä vaikka olen varma ettei heidän Jumalansa ole sitä opettanutkaan.
Uskon, että kaikki jumalat ja jumalattaret ovat ilmentymiä yhdestä valtavasta "maailmansielusta" (hyvin hindulainen ajattelutapa). Kyllä, myös kristittyjen jumala. Tämä maailmansielu, tai mikä ikinä onkaan, on niin valtava energiaverkko että ihmismieli ei kykene kunnolla käsittelemään sitä suoraan vaan näemme sen symboleina - jumalina ja jumalattarina, jotka edustavat energian maskuliinistä ja feminiinistä, fyysistä ja henkistä puolta. Jumalat ja jumalattaret toimivat ikäänkuin tulkkeina Kaikkeuden ja ihmisen välillä.
Ihminen on Jumalan sanoja muistiin kirjoittaessaan onnistunut uskomattoman hyvin vääristämään niitä ja muutenkin sössimään asioita pahanpäiväisesti. Yksi häiritsevimmistä esimerkeistä liittynee juuri minulle tärkeään asiaan eli armoon, suvaitsevaisuuteen, myötätuntoon ja rakkauteen.
Kristittyjen jumala kuvataan armollisena, rakastavana, hyväksyvänä ja kärsivällisenä. Kaikki ovat hänen lapsiaan ja kerrotaan että hän rakastaa heitä kaikkia tasapuolisesti.
Sitten nousee esiin käsitys synnistä ja tämän kovin rakkaan "pyhän kirjan" kirjoittajilta karkaa mopo käsistä. Yhtäkkiä kaikki on syntiä ja lähes mistä tahansa voidaan tuomita kivitettäväksi. Kaikki Jumalan nimeen.
...Ihmisen megamoka numero yksi.
Jumala sanoo, että ihminen on tavalla tai toisella luomakunnan huipulla, ja tavallaan se on tottakin - onhan ihminen laajimmalti levinnyt ja menestynein peto koskaan, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta Jumala kehotti myös kohtelemaan luontoa kunnioittavasti ja ottaa vain sen minkä tarvitsee.
Ja mitä ihminen tekee?
Teurastaa ja metsästää lukemattomia lajeja sukupuuton partaalle. Suuren osan pedoista ihan vain siksi koska kokee ne uhkaksi itselleen vaikka ihmiselle onkin ravintoa tässä maailmassa enemmän kuin tarpeeksi - ainakin nykyään kun kauppojen roskalavoja katsoo. Ylijäämistä voisi ruokkia epäilemättä sekä jokaisen Afrikan lapsen sekä lukemattomia eläimiä.
Ihminen kasvattaa eläimiä uskomattoman ahtaissa ja likaisissa oloissa, vain saadakseen niiden turkit - vaikka ihminen onkin löytänyt ja kehittänyt lukemattomia kuituja ja niiden yhdistelmiä joista tehdä vaatteensa.
Ihminen on valmis toimimaan jumalansa sanaa vastaan silkan ahneutensa takia.
Käsitys ihmisen perisynnistä on mielenkiintoinen ja varmasti tutkimisen arvoinen. Ihminen on epätäydellinen olento kaikin puolin. Kuten jokainen muukin tällä planeetalla.
Synneiksi luetellaan Raamatussa muunmuassa tappaminen, valehteleminen ja ties miten monta muuta asiaa... Jotka heijastuvat suoraan raamattuun. Ja nykyajan ihmiset lukevat entisaikojen epätäydellisten ihmisten kirjoituksia absoluuttisina totuuksina.
Tässä ehkä suurin virhe.
Uskaltakaa ihmiset ajatella omilla aivoillanne älkääkä copypastettako koko elämänfilosofiaanne jostain parhaat päivänsä nähneestä FANFIC-KOKOELMASTA (monta eri ihmistä kirjoittaa yhdestä hahmokaartista jonka olemassaoloa ei voida todistaa - see it now?). Ja vieläpä huonosti kirjoitetusta sellaisesta.
En yritä käännyttää ketään pois kristinuskosta. En näe siinä mitään järkeä, koska uskon että me kaikki uskomme yhteen ja samaan asiaan mutta annamme sille eri nimiä.
...Mutta kannustan teitä uskomaan myös itseenne. Osa Kaikkeutta on teissä, ja te olette osa Kaikkeutta. Jos uskotte ja luotatte Kaikkeuteen - millä nimellä hyvänsä sitä kutsuttekin - uskokaa ja luottakaa myös itseenne, omaan järkeenne ja omiin vaistoihinne.
Olemme paloja samasta palapelistä jokainen.
Brutal honesty
Saatan joskus vaikuttaa vittumaiselta nartulta. Se johtuu ihan siitä että sanon asiat suoraan niin kuin ajattelen, sensuroimatta. Jos pahoitat mielesi siitä, se on oma mokasi. Joko et ole valmis kuulemaan muiden suusta sitä minkä jo sisimmässäsi tiedät, tai sitten olet yksinkertaisesti eri mieltä. Se ei tarkoita että olisin jotenkin tarkoituksella ilkeä ja haluaisin satuttaa.
Jos olet eri mieltä kanssani jostain asiasta, on ihan mahdollista käydä kehittävää keskustelua asiasta eikä alkaa lapselliseksi.
...On a related note - Hana: Sanoit että et kerro fiiliksistäsi, koska meikäläinen saa vaan paskemmalle tuulelle. Sitten et kuitenkaan kerro MIKÄ mun sanoissa ottaa aivoon. Onko se se, että olen ihan väärässä, vai se että olen liian oikeassa? Luuletko sä että mä voisin jotenkin kehittyä vähemmän loukkaavaksi ihmiseksi jos en tiedä mistä kiikastaa? Olen monia asioita mutta en ajatustenlukija.
...Tulee taas aika suoraa ja tökeröä tekstiä mutta alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon kun tuosta noi meidän riidat tuntuu aina alkavan. Ja jos asioita ei selvitetä ja ruodita perin pohjin, mikään ei muutu.
Se on ok jos et halua puhua muista asioista paljon, mutta jos jokin mun käytöksessä ottaa aivoon niin sen saat kyllä luvan selittää kunnolla. :D
Jos olet eri mieltä kanssani jostain asiasta, on ihan mahdollista käydä kehittävää keskustelua asiasta eikä alkaa lapselliseksi.
...On a related note - Hana: Sanoit että et kerro fiiliksistäsi, koska meikäläinen saa vaan paskemmalle tuulelle. Sitten et kuitenkaan kerro MIKÄ mun sanoissa ottaa aivoon. Onko se se, että olen ihan väärässä, vai se että olen liian oikeassa? Luuletko sä että mä voisin jotenkin kehittyä vähemmän loukkaavaksi ihmiseksi jos en tiedä mistä kiikastaa? Olen monia asioita mutta en ajatustenlukija.
...Tulee taas aika suoraa ja tökeröä tekstiä mutta alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon kun tuosta noi meidän riidat tuntuu aina alkavan. Ja jos asioita ei selvitetä ja ruodita perin pohjin, mikään ei muutu.
Se on ok jos et halua puhua muista asioista paljon, mutta jos jokin mun käytöksessä ottaa aivoon niin sen saat kyllä luvan selittää kunnolla. :D
Does socializing, love or sexuality distract you from your magickal studies?
Taas copypaste tumblristani. :D
Kaze (or actually the original thought was from his mother) had an interesting theory. He said that in order to concentrate working on magick, it’d be good to remain single and otherwise “not distracted”.
…To me, it’s quite the opposite. My “witchy thoughts” are always running in my head as some sort of background program at least, no matter how in love or horny I was or who I was with. And I bounce ideas from pretty much everything. You can learn a shitload of stuff from your parter if you just know how to listen. Love, frienship, socializing and sexuality are not an obstacle, but an inspiration.
To me, my spirituality is not some sort of school. There is no grades. There is no homework.
This doesn’t mean I don’t enjoy learning or getting stronger and wiser. I just don’t see the point in doing so to achieve glory. I enjoy long nights of studying just for the sake of learning. And to me, studying is listening to the trees whispering in the wind, the silent humming of the very earth and the jolly crackle of bonfires. The universe is my teacher, and it will be there to guide me wherever I go. I don’t seek some sort of complete “enlightment”, because in my opinion there is no such thing. I strive not for perfection, but for progress. Growing as a human (or wolf?) being, as a part of the nature. I try to live my life at it’s fullest.
It’s much like art, actually. If you just sit there, read about and study different techniques aimlessly and just wait for the inspiration to come… Well, in my experience it’s more likely to get struck by lightning than for that to happen. True inspiration and learning is not something you can force.
I understand where the thought comes from though. Monks, priests and the great wizards in fairytales and literature have committed their life to their studies…
…But I just think that although they might learn a shit ton of stuff from doing so, they also miss a big part of what’s truly important.
To me, LIFE is magick. LIFE is my religion. And there is no LIFE without LOVE.
I believe in healing, compassion, understanding - helping people… You can´t really do that unless you are in contact with them in a way or another. And I think I wouldn’t be able to help people or the nature if I wouldn’t care deeply about them.
And damn, that feeling after great, loving sex is one of the most meditative states ever. :D
Kaze (or actually the original thought was from his mother) had an interesting theory. He said that in order to concentrate working on magick, it’d be good to remain single and otherwise “not distracted”.
…To me, it’s quite the opposite. My “witchy thoughts” are always running in my head as some sort of background program at least, no matter how in love or horny I was or who I was with. And I bounce ideas from pretty much everything. You can learn a shitload of stuff from your parter if you just know how to listen. Love, frienship, socializing and sexuality are not an obstacle, but an inspiration.
To me, my spirituality is not some sort of school. There is no grades. There is no homework.
This doesn’t mean I don’t enjoy learning or getting stronger and wiser. I just don’t see the point in doing so to achieve glory. I enjoy long nights of studying just for the sake of learning. And to me, studying is listening to the trees whispering in the wind, the silent humming of the very earth and the jolly crackle of bonfires. The universe is my teacher, and it will be there to guide me wherever I go. I don’t seek some sort of complete “enlightment”, because in my opinion there is no such thing. I strive not for perfection, but for progress. Growing as a human (or wolf?) being, as a part of the nature. I try to live my life at it’s fullest.
It’s much like art, actually. If you just sit there, read about and study different techniques aimlessly and just wait for the inspiration to come… Well, in my experience it’s more likely to get struck by lightning than for that to happen. True inspiration and learning is not something you can force.
I understand where the thought comes from though. Monks, priests and the great wizards in fairytales and literature have committed their life to their studies…
…But I just think that although they might learn a shit ton of stuff from doing so, they also miss a big part of what’s truly important.
To me, LIFE is magick. LIFE is my religion. And there is no LIFE without LOVE.
I believe in healing, compassion, understanding - helping people… You can´t really do that unless you are in contact with them in a way or another. And I think I wouldn’t be able to help people or the nature if I wouldn’t care deeply about them.
And damn, that feeling after great, loving sex is one of the most meditative states ever. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


































