Blogiarkisto
-
▼
2012
(35)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (11)
-
▼
tammikuuta
(22)
- Lone wolf
- Copypaste tumblristani (in engliiiissshh!)
- Hiding your imperfections won't make them go away.
- "Things that I don't understand, bug me."
- Katse
- Selvennystä edelliseen merkintään
- Anteeksi
- Strong is all you've got when you've used up all y...
- The need to become what I am
- Odotus
- Näimme eilen, näimme tänään...
- Sormeni liikkuivat kännykän näppäimillä hieman lii...
- Välähdyksiä
- Pääkallotatuointi
- Oh, so true.
- Ajatukset
- Turhautuminen
- The imprinting
- ...
- Herääminen
- Puolikuu
- Viiltävä kipu raastoi koko ruumistani, ja jaksoin ...
Lukijat
Sisällön tarjoaa Blogger.
maanantai 16. tammikuuta 2012
Turhautuminen
Tuhahdin raivoissani heti kun ulko-ovi kolahti äitini takana kun tämä lähti töihin - tai lääkäriin, sama se minulle.
Miten hän saattoi olettaa tuntevansa minut? Miten ihmeessä hän piti yllä sitä pientä turvallista kuplaansa, maailmaa jossa hänen tyttärensä ei ollut ihmissusi? Tiesin, että niin kauan kuin hän ei todella tuntisi suttani ja minua, hän ei koskaan kohtelisi minua vertaisenaan. Liikaa ennakkoluuloja, liikaa häpeää, liikaa ties mitä epämääräisiä tunteita.
Hupparini haisi tupakalle. Se tuoksu rauhoitti hieman.
Jos häntä ei kiinnosta oppia tuntemaan suttani, häntä ei todella kiinnosta oppia tuntemaan minua. Kuuraturkki on hänelle kuin ilmaa. Mikä tarkoitti sitä että minä olin hänelle kuin ilmaa. Tai siltä minusta tuntui.
Sillä hetkellä olin enemmän yksin kuin koskaan aiemmin.
Naurahdin katkerasti, jälleen kerran. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten paljon se pieni hetki lauman kanssa, kaltaisteni seura, merkitsi minulle. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että Kuuraturkki oli hiljalleen kasvamassa aikuiseksi, työntäen ajatukset kiloista, kaloreista, viinasta, viiltelystä ja lähes kaikesta muustakin syrjään - jättäen tilalle vain sen yhden ihmisen jonka läheisyyttä niin epätoivoisesti janosin. Äidilläni ei ollut mitään tietoa siitä, miten vahvoja tunteeni oikeasti saattoivatkin olla, hän ei tiennyt kivuistani, ja siitä raastavasta vapaudenkaipuusta. Hän ei tiennyt maailmastani todellisuudessa mitään.
Miten hän saattoi olettaa tuntevansa minut? Miten ihmeessä hän piti yllä sitä pientä turvallista kuplaansa, maailmaa jossa hänen tyttärensä ei ollut ihmissusi? Tiesin, että niin kauan kuin hän ei todella tuntisi suttani ja minua, hän ei koskaan kohtelisi minua vertaisenaan. Liikaa ennakkoluuloja, liikaa häpeää, liikaa ties mitä epämääräisiä tunteita.
Hupparini haisi tupakalle. Se tuoksu rauhoitti hieman.
Jos häntä ei kiinnosta oppia tuntemaan suttani, häntä ei todella kiinnosta oppia tuntemaan minua. Kuuraturkki on hänelle kuin ilmaa. Mikä tarkoitti sitä että minä olin hänelle kuin ilmaa. Tai siltä minusta tuntui.
Sillä hetkellä olin enemmän yksin kuin koskaan aiemmin.
Naurahdin katkerasti, jälleen kerran. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten paljon se pieni hetki lauman kanssa, kaltaisteni seura, merkitsi minulle. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että Kuuraturkki oli hiljalleen kasvamassa aikuiseksi, työntäen ajatukset kiloista, kaloreista, viinasta, viiltelystä ja lähes kaikesta muustakin syrjään - jättäen tilalle vain sen yhden ihmisen jonka läheisyyttä niin epätoivoisesti janosin. Äidilläni ei ollut mitään tietoa siitä, miten vahvoja tunteeni oikeasti saattoivatkin olla, hän ei tiennyt kivuistani, ja siitä raastavasta vapaudenkaipuusta. Hän ei tiennyt maailmastani todellisuudessa mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
Olet sitten Nainen, Susi, Susinainen tai Naissusi, se olet SINÄ kokonaisena, jota minä rakastan.
t. Äiti