Lukijat

Sisällön tarjoaa Blogger.
maanantai 23. tammikuuta 2012

Anteeksi

Jysäytin pääni kylmää, valkoista seinää vasten. Silmissäni pimeni hetkeksi mutta itseäni kohtaan tuntemani viha ei laantunut lainkaan.

Anteeksi kun en ymmärrä.
Anteeksi kun en aina ajattele asioita loppuun asti.
Anteeksi kun en halua sinun olevan vihainen. Koska viha satuttaa meitä molempia. Ja totta puhuen en kestä enää yhtään kipua, varsinkaan henkistä. En vain kestä.

Olen helvetillisen vihainen itselleni, olen helvetillisen vihainen siitä että minulla on niin typerä ja impulsiivinen luonne. Vihaan sitä miten puhun/kirjoitan ennen kuin ajattelen. Vihaan sitä miten aina päädyn satuttamaan rakkaitani tahtomattani.
It's just another thing every werewolf seems to be good at.
Mutta en aio piiloutua Suden taakse. Ei tämä Kuuraturkin vika ole. Tämä on ihan puhdasta idioottimaisuuttani. Ok, onhan Kuuraturkilla tietty tassunsa pelissä kun luonteestani puhutaan, mutta voi perkele.

En ymmärrä asioita ellei niitä sanota minulle suoraan. Siinä mielessä olen aika... no, miesmäinen. En tajua vihjauksia, tai sitten ylianalysoin niitä.
En osannut tulkita sitä läheisyyttä oikein kenties siksi että olen fyysisessä kontaktissa ihan kavereidenikin kanssa. Anteeksi vielä kerran.


Tahdon vain että voisimme elää niin normaalisti kuin vain mahdollista. Mutta se ei taida onnistua, ei näinä aikoina. Ei kun Hän on siinä kunnossa missä on, ja itsekin käyn hyvin paskamaista vaihetta läpi. Ei kukaan voi elää normaalisti tällaisessa tunnemyrskyssä.

Kuuraturkkikin on jälleen lipsumassa otteestani. Kontrollini alkaa pettää. Tärisen ja olen jatkuvasti vähällä oksentaa.
Kaikki oli hyvin kun Hän oli täällä.
Mutta heti kun hän lähti, kaikki palasi pahempana kuin aiemmin. Nyt Sutta on lähes mahdotonta hallita.
Kramppeja, ihon kipristelyä, hermostuneisuutta, muistikatkoksia, nenäverenvuoto, pahoinvointia, nivelten rusahtelua joka ikisen liikkeen myötä...
Minua alkaa jo tosissaan pelottaa.

0 kommenttia: