Blogiarkisto
-
▼
2012
(35)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (11)
-
▼
tammikuuta
(22)
- Lone wolf
- Copypaste tumblristani (in engliiiissshh!)
- Hiding your imperfections won't make them go away.
- "Things that I don't understand, bug me."
- Katse
- Selvennystä edelliseen merkintään
- Anteeksi
- Strong is all you've got when you've used up all y...
- The need to become what I am
- Odotus
- Näimme eilen, näimme tänään...
- Sormeni liikkuivat kännykän näppäimillä hieman lii...
- Välähdyksiä
- Pääkallotatuointi
- Oh, so true.
- Ajatukset
- Turhautuminen
- The imprinting
- ...
- Herääminen
- Puolikuu
- Viiltävä kipu raastoi koko ruumistani, ja jaksoin ...
Lukijat
Sisällön tarjoaa Blogger.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Näimme eilen, näimme tänään...
... Ja molemmat tapaamiset menivät yllättävän rennosti. Hän ei karttanut läheisyyttäni mutta saatoin haistaa sen jännityksen joka leijaili ilmassa usvan lailla.
Juttelimme aivan kuin ennenkin. Peleistä, kirjoista, ystävistämme, kaikesta. Hänen kanssaan oli mukava olla. Yksinkertaista ja mutkatonta. Tiesin että saatoin kertoa hänelle mitä vain. Kovin syvällisiä emme kuinkaan puhuneet, vaikka ehkä aihetta olisikin ollut. Kumpikaan ei vain tainnut saada sanoja suustaan. Toisaalta, ehkä parempi näin. Olen aina ollut huono puhumaan suurista tunteista ja vakavista asioista. Osaan vain kirjoittaa niistä. Pelkään liikaa sitä mahdollista pettymystä ja hämmennystä hänen kasvoillaan.
Minun olisi tosiaan opeteltava olemaan rohkeampi. Vähän olinkin jo oppinut viime aikoina, kiitos Kuuraturkin.
Uppoutuin jälleen kirjaani ja annoin ajatusteni vaeltaa.
Juttelimme aivan kuin ennenkin. Peleistä, kirjoista, ystävistämme, kaikesta. Hänen kanssaan oli mukava olla. Yksinkertaista ja mutkatonta. Tiesin että saatoin kertoa hänelle mitä vain. Kovin syvällisiä emme kuinkaan puhuneet, vaikka ehkä aihetta olisikin ollut. Kumpikaan ei vain tainnut saada sanoja suustaan. Toisaalta, ehkä parempi näin. Olen aina ollut huono puhumaan suurista tunteista ja vakavista asioista. Osaan vain kirjoittaa niistä. Pelkään liikaa sitä mahdollista pettymystä ja hämmennystä hänen kasvoillaan.
Minun olisi tosiaan opeteltava olemaan rohkeampi. Vähän olinkin jo oppinut viime aikoina, kiitos Kuuraturkin.
Uppoutuin jälleen kirjaani ja annoin ajatusteni vaeltaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia: